Kilpailut Serfaus-Fiss-Ladissa - PÄIVÄ 4
Torstai oli etukäteen mietitty lepopäivä. Pelkäksi sängyssä makailuksi se ei kuitenkaan jäänyt, sillä nyt oli aikaa kiertää pikana Serfaus Fiss Ladisin nähtävyyksiä läpi. Olimme saaneet majoituksen kautta käyttöömme Super Sommer Card -kortit, jotka oikeuttivat mm. vapaaseen pääsyyn kaikkiin paikan kondoolihisseihin. Hisseillä pääsikin todella näppärästi Fissin kylästä Serfauksen- ja Ladisin kyliin.
Huikein paikka, jossa torstain aikana kävimme oli Fissin huippu 2500m. Onneksi sinnekin pääsi kondoolihissillä. Huipulla tunnetusti tuulee ja se piti paikkansa tässäkin tapauksessa. Lämpöä huipulla oli 9 astetta, joten siellä ei kovin montaa tuntia viitsinyt kävellä.
2500m korkeudesta lyötyi maisemien lisäksi lasten leikkipuisto sekä todella iso ravintola. Ravintolassa testasimme paikallisen herkun Sacherkakun, joka on siis perinteinen Wieniläinen suklaakakku, jossa on aprikoosihilloa sekä suklaakuorrutus. Ei ollut meikäläisen makuun se mutta voinpahan sanoa syöneeni.
Turistikierroksen jälkeen ohjelmassa oli virallinen kisaradan kävely. Kisaratanahan toimi edellisvuosien tapaan Downhill -niminen rata, joka on n. 1,5km pitkä ja vaikeusasteeltaan mikäpä muu kuin musta.
Rata koostui pääasiassa kivikkoisista ja juurakkoisista metsistä, jotka olivat täynnä kuoppia ja pieniä pudotuksia. Hyppyreitä radalta ei löytynyt muutamaa laituria lukuunottamatta. Vaikeusaste kotimaan ratoihin verrattuna noin viisinkertainen. Alla muutamia kuvia kisaradasta.
Radan pituuden takia teimme ratakävelyn kaksi kertaa putkeen. En tiedä kannattiko sillä varpaat tulivat ainakin siitä kipeäksi ja aikaa kului noin kaksi tuntia. Ratakävelyn jälkeen kävimme noutamassa kisanumerot. Toinen numero tulee siis pyörän keulaan ja toinen ajopaidan selkäpuolelle.
Turistikierroksen ja ratakävelyn jälkeen väsymys alkoi painaa jaloissa ja silmissä. Neljäs reissupäivä oli paketissa.
Huikein paikka, jossa torstain aikana kävimme oli Fissin huippu 2500m. Onneksi sinnekin pääsi kondoolihissillä. Huipulla tunnetusti tuulee ja se piti paikkansa tässäkin tapauksessa. Lämpöä huipulla oli 9 astetta, joten siellä ei kovin montaa tuntia viitsinyt kävellä.
2500m korkeudesta lyötyi maisemien lisäksi lasten leikkipuisto sekä todella iso ravintola. Ravintolassa testasimme paikallisen herkun Sacherkakun, joka on siis perinteinen Wieniläinen suklaakakku, jossa on aprikoosihilloa sekä suklaakuorrutus. Ei ollut meikäläisen makuun se mutta voinpahan sanoa syöneeni.
Turistikierroksen jälkeen ohjelmassa oli virallinen kisaradan kävely. Kisaratanahan toimi edellisvuosien tapaan Downhill -niminen rata, joka on n. 1,5km pitkä ja vaikeusasteeltaan mikäpä muu kuin musta.
Rata koostui pääasiassa kivikkoisista ja juurakkoisista metsistä, jotka olivat täynnä kuoppia ja pieniä pudotuksia. Hyppyreitä radalta ei löytynyt muutamaa laituria lukuunottamatta. Vaikeusaste kotimaan ratoihin verrattuna noin viisinkertainen. Alla muutamia kuvia kisaradasta.
Radan pituuden takia teimme ratakävelyn kaksi kertaa putkeen. En tiedä kannattiko sillä varpaat tulivat ainakin siitä kipeäksi ja aikaa kului noin kaksi tuntia. Ratakävelyn jälkeen kävimme noutamassa kisanumerot. Toinen numero tulee siis pyörän keulaan ja toinen ajopaidan selkäpuolelle.
Turistikierroksen ja ratakävelyn jälkeen väsymys alkoi painaa jaloissa ja silmissä. Neljäs reissupäivä oli paketissa.
Kommentit
Lähetä kommentti